Joulupukin koti sijaitsee salaisessa paikassa Korvatunturin kupeessa, Suomen Lapissa. Koti on suuri hirsitalo, joka on rakennettu taikakylän keskelle – paikkaan, jota kutsutaan myös Joulun ihmemaaksi. Kylä on kuin pieni, elämää täynnä oleva kiireinen kaupunki, ja siellä sijaitsevat Joulupukin lahjapaja, tonttujen kodit, porojen tallit, postitoimisto ja rekitalli.
Korvatunturin eteläistä rinnettä koristaa liki satametrinen korvan muotoinen kivimuodostelma. Tämä tunturi ei suinkaan ole muodostunut sattumalta, vaan hämmästyttävän insinöörityön tuloksena. Korva jäljittelee rakenteeltaan taitavasti tontun korvaa aina jättimäistä korvakäytävää myöten. Sen perällä seistessä voi kuulla lasten hiljaisimmatkin kuiskaukset maailman toiselta puolelta asti.
Korvatunturilla joulu ei ole vain yksi päivä vuodessa – se on koko vuoden kestävä seikkailu. Tontut valmistautuvat tulevaan jouluun heti, kun edellinen on saatu päätökseen. Keväällä pienet tontut palaavat koulunpenkille oppimaan tärkeitä taitoja: he lukevat lahjalistoja eri kielillä, harjoittelevat hyviä tapoja ja keskustelevat siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Luonnon kunnioittaminen on tärkeä osa opetusta, sillä metsän eläimet ovat tonttujen läheisiä ystäviä.
Jokainen koulupäivä alkaa Joulupukin aamunavauksella. Hän kertoo tarinoita menneistä jouluista – joskus jännittäviä, joskus hauskoja – ja muistuttaa, kuinka tärkeää on auttaa toisia ja olla hyvä sydämeltään. Syksy tuo mukanaan kiireen ja innostuksen, kun lahjat valmistetaan ja Joulupukille saapuneisiin kirjeisiin vastataan huolella. Tonttujen pajassa kilisee vasarat ja rapisevat lahjapaperit – jokainen toive on tärkeä. Kesällä Korvatunturilla hiljennytään hetkeksi. Silloin tontut leikkivät, askartelevat ja viettävät aikaa yhdessä. Iloinen mieli ja yhteinen nauru ovat joulun sekä Korvatunturin väen tärkeimpiä aineksia.
Joulupukin talo on paikka, jossa joulun taika on läsnä ihan joka hetki, pitäen sisällään suuria salaisuuksia, iloista yhdessäoloa ja riemukasta elämää. Talossa on monta ovea, suuria ja pieniä, jotka johtavat salaisiin käytäviin, ullakolle, lahjapajaan – ja paikkoihin, jotka vain Joulupukki tuntee ja tietää.
Talon sydämessä suuren takan vieressä on Joulupukin oma nojatuoli. Tuolin vieressä olevasta arkusta Joulupukki nostaa iltaisin syliinsä suuren punaisen Nimien Kirjan. Tuohon kultaisin soljin suljettuun kirjaan on kirjoitettu kaikkien niiden lasten nimet, joista tontut ovat Joulupukille kertoneet. Tarinat oikeudenmukaisista ja toisistaan huolta pitävistä lapsista saavat Joulupukin joka ilta hymyilemään ja miettimään tulevaa joulua.
Monta ovea
Talon tuvassa on paljon erikokoisia ovia. On suuria ovia suurille eläimille ja lahjoille sekä pieniä ovia, joita ihan pienimmätkin tontut ylettyvät avaamaan. Ovet voivat johtaa ullakolle, kellariin, salaiseen käytävään tai lahjapajan vilinään. Kerrotaan, että kukaan ei ole kulkenut kaikista ovista ja että vain Joulupukki tietää, minne kaikki erikokoiset ovet johtavat. Moni tonttu onkin viettänyt iltoja arvaillen, mitä ovien takana mahtaa piillä ja millaisia salaisuuksia talo kätkee sisäänsä.
Komentokeskus
Tuvan yläkertaan vievien portaiden takaa löytyy Joulupukin salainen luukku, jonka kautta pääsee kellarissa sijaitsevaan komentokeskukseen. Siellä kymmenet tietokoneet vastaanottavat viestejä ja kirjeitä lapsilta ympäri maailmaa. Kuuntelulaitteet välittävät pienimmätkin kuiskaukset, ja tontut pitävät huolen siitä, että kaikki toiveet päätyvät oikeaan aikaan pukin tietoon. Komentokeskus on paikka, jossa joulun taika muuttuu suunnitelmiksi ja lahjatoiveet alkavat toteutua.
Muorin valtakunta
Yläkerran suuren tuvan takana sijaitsee Joulupukin muorin valtakunta. Valtaisassa keittiössä muori antaa ohjeita keittiötontuille ja maistelee tulevan illan ateriaa. Joulupukin muori on tunnettu suurista pidoistaan ja siitä, että ruoka ei koskaan lopu kesken. Iloisen ja hyväntuulisen muorin kannustavat sanat ja pienen pieni kutitus niskaan eivät koskaan unohdu pienten keittiötonttujen mielestä. Muorin mielestä joulun rauha ja tunnelma syntyvät siitä, kun yhdessä kokoonnutaan pöydän ääreen valmistamaan joulun leivonnaisia ja maistellaan uunista tulleita lämpimiä pipareita ja ihaillaan ikkunasta tonttujen tallin edustalle valmistamia kynttilälyhtyjä.
Tie Korvatunturille
Miten porot löytävät tien jouluaattona takaisin Korvatunturille, jonne kukaan ei tiedä oikeaa reittiä?
Kun viimeisetkin lahjat on jaettu jouluaattona ja Joulupukki lähestyy Napapiiriä, kerrotaan hänen sammuttavan satelliittipaikantimet ja antavan pääporo Petteri Punakuonolle reittiohjeita revontulien ja tuulten perusteella. Lapin luonto tietää Joulupukin rekineen palaavan tärkeältä matkaltaan ja ohjaa uupuneet porot oikeaan paikkaan. Joulupukin auttaminen on Lapin luonnolle kunniatehtävä, ja silloin tällöin saattaakin Suomen taivaalla nähdä revontulten harjoituksia – vaikka jouluun on vielä paljon aikaa.
Lapin alueella elävät peikot kuuluvat arktisten peikkojen eli napapeikkojen heimoon. Napapeikon tunnistaa takkuiseen turkkiin pakkautuneesta lumesta sekä hurjan kuuloisesta mörinästä. Ne ovat kovia antamaan lumipesuja ja siksi pelättyjä koko Korvatunturin alueella. Napapeikon saa kuitenkin helposti leppymään antamalla sinne kunnon halin. Se sulattaa peikon mörököllisydämen ja hyvällä tuurilla saat napapeikoista ikuisen ystävän.
Suomenhevonen
Meillä Suomessa on totuttu tiettyyn vaatimattomuuteen. Esimerkiksi suomenhevonenkaan ei paljoa kersku olevansa yksi maailman nopeimmista ja monipuolisimmista kylmäverisistä. Vaikka se on. Korvatunturilla suomenhevosten kyvyt tiedetään, ja niitä onkin pidetty yksinä luotettavimmista työtovereista vuosisatojen ajan.
Eräs innokas tallitonttu omisti suuren osan elämästään yrittäessään opettaa suomenhevosta lentämään Joulupukin porojen tavoin. Siihen hommaan se on todistetusti liian raskastekoinen – korkeusennätykseksi jäi törmäys Joulupukin saunan savupiippuun.
Lumiukko
Maailman korkein lumiukko rakennettiin Yhdysvalloissa. Se oli yli 37 metriä korkea ja sen rakentaminen kesti yli kolme kuukautta.
Maailman pienin lumiukko rakennettiin Korvatunturilla. Tonttuverstaan pienoismalliosaston päänikkari Hjalmar Metriparta rakensi sen pinoamalla kolme lumihiutaletta erikoisvalmisteisten absoluuttiseen nollapisteeseen jäähdytettyjen pinsettien avulla.
Innostuksissaan hän tosin hönkäisi lumikon jäljettömiin ennen kuin kukaan ehti nähdä sitä.
Niila-koira
Iloinen ja leikkisä koiranpentu, jonka paras kaveri on Palle-poro. Nappisilmäinen Nilla nukkuu mieluiten lämpimän lieden vieressä. Kaulassa Nillalla on kulkunen. Nillasta lumi on ihan parasta!
Palle-poro
Palle on Joulupukin luottoporo. Kun jouluaattona on kiire, Palle ennättää Joulupukin kanssa maailman joka kolkkaan. Pallen lempiruokaa ovat omenat. Palle osaa piirtää sarvillaan kauniita kuvioita lumihankeen. Palle on myös musikaalinen ja tanssii mielellään joululaulujen tahdissa. Kaulassa Pallella on iso helkkyvä kello.
Poro on muuten peuran sukuinen tuntureilla laiduntava puolivilli kotieläin. Et ehkä tiennyt, että kaikki porot ovat luonnostaan lentokykyisiä. Vaan eivätpä tiedä porot itsekään. Korvatunturin porokouluttajien suurin haaste onkin saada poro itse oivaltamaan lentotaitonsa. Lentotaidon opettaminen on yksi Korvatunturin tarkimmin varjeltuja salaisuuksia. Koulutustekniikka kulkee perimätietona pelkästään kuiskaamalla.
Ensio
Ensio ”helppinen” kultasydäminen kaveri joka ei seiso tumput suorana vaan pystyssä kun apua tarvitaan. Olipa kyseessä sitten joulupukin kurkkuun juuttunut manteli tai muu humanitäärinen kriisi, kelpo veikkomme on innokkaana paikalla ensiapurinkka selässään valmiina pelastamaan päivän. Mukanaan pelastusreissuilla ympäri maailman, hänellä on uskollinen alaskanmalamuutti Nöpö, jonka tarkalle kuonolle ja lumilapion kokoisille tassuille on käyttöä varsinkin kun etsitään kadonneita laskijoita lumen alta.
Epäitsekkäänä tonttuna hän haluaa laittaa aina hyvän kiertoon ja siksi hän onkin perustanut Pikku-Apurin Ensiapukoulun, jossa opetetaan maailman lapsille tuiki tärkeitä jokatytön ja -pojan ensiaputaitoja. Haavan puhdistuksen ja laastarinlaiton lisäksi kursseja löytyy kaikenlaiseen hyvän tekemiseen naapurin lumenluonnista yksinäisten mummujen kahvitukseen.
Fredrik
Porvoonjokivarsi on ikivanhaa asutusaluetta. Useamman satavuotta sitten eräs kauppalaiva seilasi pientä jokea pitkin ja sen kyydissä oli laivatonttu nimeltänsä Fredrik Flodbåt. Fredrik on kiintynyt kotikaupunkiinsa Porvooseen ja sen sydämellisiin, ystävällisiin asukkaisiin, joita hän tykkääkin leikkisästi kiusotella aina silloin tai jopa tällöin. Hänen paras kaverinsa on Tuomiokirkon naakka. Naakan kellotornissa sijaitsevasta kodista näkee kaupungin kaikki kolkat, piilot ja tapahtumat. Tontun esikuva on itse Runebergin perhe. Hänen mielestä on upeaa, että Porvoossa on asunut perhe, jonka luomat sanat ja taide ovat jääneet elämään kaikkien sydämiin. Esikuvallaan uskollisena pitää hän silmälaseja nenällään, vaikkei niitä tarkkanäköisenä tarvitsekaan.
Tonttu viettää paljon aikaa luonnossa ja tälle entiselle jokivarsia kolunneelle tontulle Pellingin saaristo on maailman kaunein paikka.
Lampertti
Hymyile aina, kun astut laivaan, sillä niin tekee myös laivatonttu Lampertti! Merimatkailu saa hänen silmänsä kirkastumaan kuin jouluaaton odotus, sillä iloisesti tyrskyävät aallot kuljettavat tonttua uskomattomiin seikkailuihin. Lampertti on kastanut hiippahattunsa Punaiseenmereen, ankkuroinut aluksensa tarunhohtoisen Atlantiksen satamaan ja kadonnut pari kertaa paatteineen Bermudan kolmioon.
Lampertin lempipuuhaa on myös polskuttelu joulupallomeressä – toki uimarenkaan, räpylöiden ja parhaan ystävänsä, Harri Hylkeen, kera. Aava ulappa, lokkien riemukkaat rääkäisyt ja pieniä takkupyörteitä partaan puhaltava merituuli saavat Lampertin aina huokaisemaan onnesta, sillä meri on hänen kotinsa ja seikkailut hänen kutsumuksensa.
Aamu
Aamu oli lohduttamassa ihmisiä ja vähentämässä lentopelkoa ensimmäisen kerran jo vuonna 1909 kun nuo taivaan suuret jättiläiset, ilmalaivat mahdollistivat taivaalla linnun lailla lentämisen. Aamu on ihmisrakas ja aseman ihmisvilinää rakastava tonttu, jonka voi bongata parhaiten lempipaikastaan tuloaulasta, jossa kyyneleet kihoavat edelleen hänen silmiinsä joka kerta, kun hän pääsee todistamaan isovanhempien ja lastenlasten tunteikasta jälleennäkemistä joulun alla.
Päivät asemalla kuluvat kiireisesti, Aamu kipittää radiopuhelin taskussa kiinnittelemässä irronneita matkalaukkutagejä. Joulun alla Aamu tykkää avustaa itse Joulupukkia viime hetken lahjojen valitsemisessa ja paketoinnissa. Yöaikaan asemalla on seesteisempään ja tällöin Aamu partioi terminaaleissa peitellen nukkuvia reppureissaajia ja herättelen unenpöppöröisiä matkustajia jatkolennolleen.
Veikka
Veikka on tonttu, johon useimmat meistä ovat tietämättään törmänneet jossain päin maailmaa. Hän on alati reissussa, mutta hänen päivettyneitä kasvojaan peittävät usein kiikarit, aurinkolippa, laskettelulasit tai joulunpunaisesta huovasta askarreltu unimaski. Veikan voi silti tunnistaa poikkeuksellisesta seikkailumielestä ja siitä että hän osaa veikata kaikkien matkatoveriensa lempilomakohteet – joskus jopa oikein!
Veikka on kiertänyt maailman sata ja yksi kertaa, ja hänen kameransa muistikortille on ikuistettu tuhat ja yksi nähtävyyttä aina Eiffelin tornista Kheopsin kuuluisaan kalkkikivikuuseen asti. Suosikkikohteekseen hän kuitenkin mainitsee Joulusaaren, joka irtautui Korvatunturista mannerlaattojen liikahdellessa kauan, kauan sitten. Saarella on yhä voimissaan pieni mutta sisukas porokanta, ja trooppisten tunturien rinteillä kasvatetaan joulupuurossaki käytettyjä erikoismanteleita. Niitä Veikka tuo aina tuliaisiksi Korvatunturille palatessaan.
Konrad
Olet ehkä huomannut, että monissa junanvaunuissa on seinässä tai katossa pieniä luukkuja, joiden taakse ei tavallinen matkustaja koskaan pääse kurkistamaan. Niistä pääsee junatonttujen salaisille huoltoreiteille.
On näet niin, että jokaisen junan henkilökuntaan kuuluu kolmesta viiteen ihka oikeaa tonttua. Heidän vastuullaan on muun muassa juna-aikataulujen tarkistaminen tähtikarttojen avulla, torkkuvien matkalaisten herättäminen oikealla pysäkillä sekä eläinmatkustajista huolehtiminen.
Junatontut elävät kulkurinelämää. Kaikista vanhin junatonttu, legendaarinen Konrad ”Konnari”, joka on matkustanut ihan jokaisen pätkän Suomen 6000 kilometrin rataverkosta. Konnarin lempireitti on Oulu–Rovaniemi, etenkin talvisina pakkasöinä ja ruskan aikaan. Konradin suosikkihokema on ”No nyt on asiat raiteillaan”
Papu
Suomessa juodaan rutkasti kahvia. Itse asiassa maailman eniten. Ja iso siivu maamme kahvinkulutuksesta nojaa yksillä, melko pienikokoisilla harteilla. Ne kuuluvat tontulle nimeltä Paavali Nokipannunpoika Gaffebaus – tuttavallisemmin Papu. Hänen tunnetuin hokemansa on ”Joulu valkeana ja kahvi mustana”.
Papu on Korvatunturin virallinen kahvitonttu ja asiassaan varsinainen entusiasti. Hän on virittänyt kaikki tonttuaistinsa täydellisen joulukahvin kehittelyyn. Oikeaa reseptiä on hiottu nyt 147 vuoden ajan ja kahvia on tullut samalla juotua yhden keskisuuren metsälammen verran.
Papu tontun ykkösasiakas on itse Joulupukki, jolle kaadetaan joka aamu höyryävä kupponen suoraan Paulin perinteisestä kuparipannusta. Tänään vuorossa oli sekoitus numero 3008, jossa mukana ripaus jäkälää. Emme vielä tiedä mitä siitä pidettiin.
Tuutio
Tuomas Torventöräys, kutsumanimeltään Tuutio. Tuutiolla on ikää 107. Hänen tuttu hokemansa on ”Taas on kaiken maailman tonttuja liikenteessä”. Korvatunturi on perinteikästä seutua, jossa reet kulkevat hangessa revontulien loimotessa. Hiljaista ja rauhalllista. Näin on aina ollut ja se on hyvä. Rakkaus autoihin vei Tuution kuitenkin Korvatunturilta kaupunkiin. Hän yhdisti autoharrastuksen tonttujen pettämättömään suuntavaistoon ja ryhtyi taksinkuljettajaksi. Ai mitenkö hän ylettyy auton polkimille? Tuutiolla on varta vasten suunnitellut vauhtiraidoin koristellut puujalat, jotka hän sai suurnikkaritontulta joululahjaksi.
Edison
Edison-tonttu kantaa aina tietokonetta repussaan, sillä hän on vastuussa Korvatunturin IT-asioista. Edisonin esikuva on Linus Torvalds, Linuxin keksijä. Hän kehittelee myös omaa tietokonesovellustaan, jonka nimi on Korvapuusti maidolla.
Patrick
Numerolla 11 pelaava Patrick-tonttu rakastaa jääkiekon lisäksi myös muita talvilajeja. Hän rakastaa eläimiä, ja harjoittelee juoksukilpailuun voittaakseen koiransa 100 metrin juoksussa.
Kaamos
Metallimusiikin suuri fani Kaamos-tonttu saa inspiraatiota musiikkiinsa suomen luonnosta ja vuodenaikojen vaihtelusta. Kaamoksen ensimmäinen hitti, Swallow the Norhern Light, oli Korvatunturin hittilistan kärjessä 24 viikkoa! Kaamoksen harrastuksiin kuuluu myös leipominen.
Kaiku
Kaiku-tonttu ymmärtää eläinten puhetta. Eläimet ovat tonttujen apureita, ja Kaiku kääntää eläinten puhetta muille tontuille. Kaiku pystyy muuttamaan myös tonttuja eläimiksi, mutta vain yhden kerrallaan.
Höperö
Höperö on erityisen tunnettu myös hajamielisyydestä. Höperötonttu viettää Joulua varmuuden vuoksi joka kuukauden 24. päivä, ettei se vaan pääse unohtumaan. Hän on 350 vuotias ja tonttuammtiltaan kirjuri. Hän kerää partapampuloita eri väreinä ja pitää niillä huolen partansa oikenlaisista laineista. Höperö syö mielellään Riisipuuroa vaikka joka päivä löytääkseen mantelin, koska hän ei muista mantelia koskaan löytäneensä.
Säihky
111-vuotias vaaleanpunahiuksinen Säihky on todellinen ilopilleri, joka saa kaikki hyvälle tuulelle. Tanssi ja laulu kuuluvat Säihkyn lempitouhuihin. Hän osaa soittaa kulkushameella useita lauluja samalla tanssien. Säihky pitää kaikesta missä on värejä ja raitoja. He ovat Palle poron kanssa usein hippasilla.
Oula
193-vuotias parrakas ja nuhainen tonttu. Oula on työteliäs mutta tarvittaessa leikkiin ja peuhaamiseen helposti innostuva tonttu. Oula pitää kelkkailusta, lumenluonnista ja lumikasoihin hyppimisestä. Hän opettelee kitaransoittoa ja rakastaa Joulumuorin mustaa kahvia.
Joulupukin tumput
Joulupukin tumput ovat kuin takkatulen syleily – pehmeät ja lämpimät. Niitä koristava kuusikuvio kertoo hänen rakkaudestaan luontoon ja yhteydestään pohjoisen maisemiin.
Joulupukin saappaat
Joulupukin saappaat ovat kulkeneet halki lumisten metsien ja maailman kolkkien. Niiden pinta kantaa tuhansien joulumatkojen muistoja, ja kuusikuvio kertoo arvoista, joista joulun taika syntyy.
Joulupukin lakki
Joulupukin lakki on syvänpunainen ja pehmeä kuin ensilumi. Sen tupsu keikkuu kuin pilvistä pudonnut lumipallo, ja lakki kantaa mukanaan joulun henkeä ja tuhansia tarinoita, jotka kuiskivat hiljaa tuulessa Joulupukin korvaan.
Joulupukin parta
Joulupukin parta on kuin hohtava lumituisku – pitkä, tuuhea ja salaperäinen kuin pohjoisen kuusimetsä. Sen tuhannet kiharat ovat kuin joulutaian kutomia silmukoita, jotka tanssivat kuin lumihiutaleet talvisäässä.
Joulupukin kasvot
Joulupukin kasvoilla loistaa lämmin hymy ja silmissä tuikkii tähtisade. Pehmeät uurteet ja tuuheat kulmakarvat kertovat vuosisatojen viisaudesta ja tarinoista.
Tuomo
157-vuotias parraton tonttu. Tuomo on kovin nuori tontuksi, ihan lapsenkengissä vielä, taikka töppösissä oikeastaan. Tuomo ei ole syönyt tuttia enää ainakaan sataan vuoteen! Hän osaa tehdä voltin loikkiessaan katolta nietokseen. Tuomo Ihailee Joulupukkia yli kaiken.
