Lapin alueella elävät peikot kuuluvat arktisten peikkojen eli napapeikkojen heimoon. Napapeikon tunnistaa takkuiseen turkkiin pakkautuneesta lumesta sekä hurjan kuuloisesta mörinästä. Ne ovat kovia antamaan lumipesuja ja siksi pelättyjä koko Korvatunturin alueella. Napapeikon saa kuitenkin helposti leppymään antamalla sinne kunnon halin. Se sulattaa peikon mörököllisydämen ja hyvällä tuurilla saat napapeikoista ikuisen ystävän.

Meillä Suomessa on totuttu tiettyyn vaatimattomuuteen. Esimerkiksi suomenhevonenkaan ei paljoa kersku olevansa yksi maailman nopeimmista ja monipuolisimmista kylmäverisistä. Vaikka se on. Korvatunturilla suomenhevosten kyvyt tiedetään, ja niitä onkin pidetty yksinä luotettavimmista työtovereista vuosisatojen ajan.

Eräs innokas tallitonttu omisti suuren osan elämästään yrittäessään opettaa suomenhevosta lentämään Joulupukin porojen tavoin. Siihen hommaan se on todistetusti liian raskastekoinen – korkeusennätykseksi jäi törmäys Joulupukin saunan savupiippuun.

Maailman korkein lumiukko rakennettiin Yhdysvalloissa. Se oli yli 37 metriä korkea ja sen rakentaminen kesti yli kolme kuukautta. 

Maailman pienin lumiukko rakennettiin Korvatunturilla. Tonttuverstaan pienoismalliosaston päänikkari Hjalmar Metriparta rakensi sen pinoamalla kolme lumihiutaletta erikoisvalmisteisten absoluuttiseen nollapisteeseen jäähdytettyjen pinsettien avulla. 

Innostuksissaan hän tosin hönkäisi lumikon jäljettömiin ennen kuin kukaan ehti nähdä sitä.

Iloinen ja leikkisä koiranpentu, jonka paras kaveri on Palle-poro. Nappisilmäinen Nilla nukkuu mieluiten lämpimän lieden vieressä. Kaulassa Nillalla on kulkunen. Nillasta lumi on ihan parasta!

Palle on Joulupukin luottoporo. Kun jouluaattona on kiire, Palle ennättää Joulupukin kanssa maailman joka kolkkaan. Pallen lempiruokaa ovat omenat. Palle osaa piirtää sarvillaan kauniita kuvioita lumihankeen. Palle on myös musikaalinen ja tanssii mielellään joululaulujen tahdissa. Kaulassa Pallella on iso helkkyvä kello.

Poro on muuten peuran sukuinen tuntureilla laiduntava puolivilli kotieläin. Et ehkä tiennyt, että kaikki porot ovat luonnostaan lentokykyisiä. Vaan eivätpä tiedä porot itsekään. Korvatunturin porokouluttajien suurin haaste onkin saada poro itse oivaltamaan lentotaitonsa. Lentotaidon opettaminen on yksi Korvatunturin tarkimmin varjeltuja salaisuuksia. Koulutustekniikka kulkee perimätietona pelkästään kuiskaamalla.

Ensio ”helppinen” kultasydäminen kaveri joka ei seiso tumput suorana vaan pystyssä kun apua tarvitaan. Olipa kyseessä sitten joulupukin kurkkuun juuttunut manteli tai muu humanitäärinen kriisi, kelpo veikkomme on innokkaana paikalla ensiapurinkka selässään valmiina pelastamaan päivän. Mukanaan pelastusreissuilla ympäri maailman, hänellä on uskollinen alaskanmalamuutti Nöpö, jonka tarkalle kuonolle ja lumilapion kokoisille tassuille on käyttöä varsinkin kun etsitään kadonneita laskijoita lumen alta.

Epäitsekkäänä tonttuna hän haluaa laittaa aina hyvän kiertoon ja siksi hän onkin perustanut Pikku-Apurin Ensiapukoulun, jossa opetetaan maailman lapsille tuiki tärkeitä jokatytön ja -pojan ensiaputaitoja. Haavan puhdistuksen ja laastarinlaiton lisäksi kursseja löytyy kaikenlaiseen hyvän tekemiseen naapurin lumenluonnista yksinäisten mummujen kahvitukseen.

Porvoonjokivarsi on ikivanhaa asutusaluetta. Useamman satavuotta sitten eräs kauppalaiva seilasi pientä jokea pitkin ja sen kyydissä oli laivatonttu nimeltänsä Fredrik Flodbåt. Fredrik on kiintynyt kotikaupunkiinsa Porvooseen ja sen sydämellisiin, ystävällisiin asukkaisiin, joita hän tykkääkin leikkisästi kiusotella aina silloin tai jopa tällöin. Hänen paras kaverinsa on Tuomiokirkon naakka. Naakan kellotornissa sijaitsevasta kodista näkee kaupungin kaikki kolkat, piilot ja tapahtumat. Tontun esikuva on itse Runebergin perhe. Hänen mielestä on upeaa, että Porvoossa on asunut perhe, jonka luomat sanat ja taide ovat jääneet elämään kaikkien sydämiin. Esikuvallaan uskollisena pitää hän silmälaseja nenällään, vaikkei niitä tarkkanäköisenä tarvitsekaan.

Tonttu viettää paljon aikaa luonnossa ja tälle entiselle jokivarsia kolunneelle tontulle Pellingin saaristo on maailman kaunein paikka.

Hymyile aina, kun astut laivaan, sillä niin tekee myös laivatonttu Lampertti! Merimatkailu saa hänen silmänsä kirkastumaan kuin jouluaaton odotus, sillä iloisesti tyrskyävät aallot kuljettavat tonttua uskomattomiin seikkailuihin. Lampertti on kastanut hiippahattunsa Punaiseenmereen, ankkuroinut aluksensa tarunhohtoisen Atlantiksen satamaan ja kadonnut pari kertaa paatteineen Bermudan kolmioon.

Lampertin lempipuuhaa on myös polskuttelu joulupallomeressä – toki uimarenkaan, räpylöiden ja parhaan ystävänsä, Harri Hylkeen, kera. Aava ulappa, lokkien riemukkaat rääkäisyt ja pieniä takkupyörteitä partaan puhaltava merituuli saavat Lampertin aina huokaisemaan onnesta, sillä meri on hänen kotinsa ja seikkailut hänen kutsumuksensa.

Aamu oli lohduttamassa ihmisiä ja vähentämässä lentopelkoa ensimmäisen kerran jo vuonna 1909 kun nuo taivaan suuret jättiläiset, ilmalaivat mahdollistivat taivaalla linnun lailla lentämisen. Aamu on ihmisrakas ja aseman ihmisvilinää rakastava tonttu, jonka voi bongata parhaiten lempipaikastaan tuloaulasta, jossa kyyneleet kihoavat edelleen hänen silmiinsä joka kerta, kun hän pääsee todistamaan isovanhempien ja lastenlasten tunteikasta jälleennäkemistä joulun alla.

Päivät asemalla kuluvat kiireisesti, Aamu kipittää radiopuhelin taskussa kiinnittelemässä irronneita matkalaukkutagejä. Joulun alla Aamu tykkää avustaa itse Joulupukkia viime hetken lahjojen valitsemisessa ja paketoinnissa. Yöaikaan asemalla on seesteisempään ja tällöin Aamu partioi terminaaleissa peitellen nukkuvia reppureissaajia ja herättelen unenpöppöröisiä matkustajia jatkolennolleen.

Veikka on tonttu, johon useimmat meistä ovat tietämättään törmänneet jossain päin maailmaa. Hän on alati reissussa, mutta hänen päivettyneitä kasvojaan peittävät usein kiikarit, aurinkolippa, laskettelulasit tai joulunpunaisesta huovasta askarreltu unimaski. Veikan voi silti tunnistaa poikkeuksellisesta seikkailumielestä ja siitä että hän osaa veikata kaikkien matkatoveriensa lempilomakohteet – joskus jopa oikein!

Veikka on kiertänyt maailman sata ja yksi kertaa, ja hänen kameransa muistikortille on ikuistettu tuhat ja yksi nähtävyyttä aina Eiffelin tornista Kheopsin kuuluisaan kalkkikivikuuseen asti. Suosikkikohteekseen hän kuitenkin mainitsee Joulusaaren, joka irtautui Korvatunturista mannerlaattojen liikahdellessa kauan, kauan sitten. Saarella on yhä voimissaan pieni mutta sisukas porokanta, ja trooppisten tunturien rinteillä kasvatetaan joulupuurossaki käytettyjä erikoismanteleita. Niitä Veikka tuo aina tuliaisiksi Korvatunturille palatessaan.

Olet ehkä huomannut, että monissa junanvaunuissa on seinässä tai katossa pieniä luukkuja, joiden taakse ei tavallinen matkustaja koskaan pääse kurkistamaan. Niistä pääsee junatonttujen salaisille huoltoreiteille.

On näet niin, että jokaisen junan henkilökuntaan kuuluu kolmesta viiteen ihka oikeaa tonttua. Heidän vastuullaan on muun muassa juna-aikataulujen tarkistaminen tähtikarttojen avulla, torkkuvien matkalaisten herättäminen oikealla pysäkillä sekä eläinmatkustajista huolehtiminen.

Junatontut elävät kulkurinelämää. Kaikista vanhin junatonttu, legendaarinen Konrad ”Konnari”, joka on matkustanut ihan jokaisen pätkän Suomen 6000 kilometrin rataverkosta. Konnarin lempireitti on Oulu–Rovaniemi, etenkin talvisina pakkasöinä ja ruskan aikaan. Konradin suosikkihokema on ”No nyt on asiat raiteillaan”

Suomessa juodaan rutkasti kahvia. Itse asiassa maailman eniten. Ja iso siivu maamme kahvinkulutuksesta nojaa yksillä, melko pienikokoisilla harteilla. Ne kuuluvat tontulle nimeltä Paavali Nokipannunpoika Gaffebaus – tuttavallisemmin Papu. Hänen tunnetuin hokemansa on ”Joulu valkeana ja kahvi mustana”.

Papu on Korvatunturin virallinen kahvitonttu ja asiassaan varsinainen entusiasti. Hän on virittänyt kaikki tonttuaistinsa täydellisen joulukahvin kehittelyyn. Oikeaa reseptiä on hiottu nyt 147 vuoden ajan ja kahvia on tullut samalla juotua yhden keskisuuren metsälammen verran.

Papu tontun ykkösasiakas on itse Joulupukki, jolle kaadetaan joka aamu höyryävä kupponen suoraan Paulin perinteisestä kuparipannusta. Tänään vuorossa oli sekoitus numero 3008, jossa mukana ripaus jäkälää. Emme vielä tiedä mitä siitä pidettiin.

Tuomas Torventöräys, kutsumanimeltään Tuutio. Tuutiolla on ikää 107. Hänen tuttu hokemansa on ”Taas on kaiken maailman tonttuja liikenteessä”. Korvatunturi on perinteikästä seutua, jossa reet kulkevat hangessa revontulien loimotessa. Hiljaista ja rauhalllista. Näin on aina ollut ja se on hyvä. Rakkaus autoihin vei Tuution kuitenkin Korvatunturilta kaupunkiin. Hän yhdisti autoharrastuksen tonttujen pettämättömään suuntavaistoon ja ryhtyi taksinkuljettajaksi. Ai mitenkö hän ylettyy auton polkimille? Tuutiolla on varta vasten suunnitellut vauhtiraidoin koristellut puujalat, jotka hän sai suurnikkaritontulta joululahjaksi.

Edison-tonttu kantaa aina tietokonetta repussaan, sillä hän on vastuussa Korvatunturin IT-asioista. Edisonin esikuva on Linus Torvalds, Linuxin keksijä. Hän kehittelee myös omaa tietokonesovellustaan, jonka nimi on Korvapuusti maidolla.

Numerolla 11 pelaava Patrick-tonttu rakastaa jääkiekon lisäksi myös muita talvilajeja. Hän rakastaa eläimiä, ja harjoittelee juoksukilpailuun voittaakseen koiransa 100 metrin juoksussa.

Metallimusiikin suuri fani Kaamos-tonttu saa inspiraatiota musiikkiinsa suomen luonnosta ja vuodenaikojen vaihtelusta. Kaamoksen ensimmäinen hitti, Swallow the Norhern Light, oli Korvatunturin hittilistan kärjessä 24 viikkoa! Kaamoksen harrastuksiin kuuluu myös leipominen.

Kaiku-tonttu ymmärtää eläinten puhetta. Eläimet ovat tonttujen apureita, ja Kaiku kääntää eläinten puhetta muille tontuille. Kaiku pystyy muuttamaan myös tonttuja eläimiksi, mutta vain yhden kerrallaan.

Höperö on erityisen tunnettu myös hajamielisyydestä. Höperötonttu viettää Joulua varmuuden vuoksi joka kuukauden 24. päivä, ettei se vaan pääse unohtumaan. Hän on 350 vuotias ja tonttuammtiltaan kirjuri. Hän kerää partapampuloita eri väreinä ja pitää niillä huolen partansa oikenlaisista laineista. Höperö syö mielellään Riisipuuroa vaikka joka päivä löytääkseen mantelin, koska hän ei muista mantelia koskaan löytäneensä.

111-vuotias vaaleanpunahiuksinen Säihky on todellinen ilopilleri, joka saa kaikki hyvälle tuulelle. Tanssi ja laulu kuuluvat Säihkyn lempitouhuihin. Hän osaa soittaa kulkushameella useita lauluja samalla tanssien. Säihky pitää kaikesta missä on värejä ja raitoja. He ovat Palle poron kanssa usein hippasilla.

193-vuotias parrakas ja nuhainen tonttu. Oula on työteliäs mutta tarvittaessa leikkiin ja peuhaamiseen helposti innostuva tonttu. Oula pitää kelkkailusta, lumenluonnista ja lumikasoihin hyppimisestä. Hän opettelee kitaransoittoa ja rakastaa Joulumuorin mustaa kahvia.

Joulupukin tumput ovat kuin takkatulen syleily – pehmeät ja lämpimät. Niitä koristava kuusikuvio kertoo hänen rakkaudestaan luontoon ja yhteydestään pohjoisen maisemiin.

Joulupukin saappaat ovat kulkeneet halki lumisten metsien ja maailman kolkkien. Niiden pinta kantaa tuhansien joulumatkojen muistoja, ja kuusikuvio kertoo arvoista, joista joulun taika syntyy.

Joulupukin lakki on syvänpunainen ja pehmeä kuin ensilumi. Sen tupsu keikkuu kuin pilvistä pudonnut lumipallo, ja lakki kantaa mukanaan joulun henkeä ja tuhansia tarinoita, jotka kuiskivat hiljaa tuulessa Joulupukin korvaan.

Joulupukin parta on kuin hohtava lumituisku – pitkä, tuuhea ja salaperäinen kuin pohjoisen kuusimetsä. Sen tuhannet kiharat ovat kuin joulutaian kutomia silmukoita, jotka tanssivat kuin lumihiutaleet talvisäässä.

Joulupukin kasvoilla loistaa lämmin hymy ja silmissä tuikkii tähtisade. Pehmeät uurteet ja tuuheat kulmakarvat kertovat vuosisatojen viisaudesta ja tarinoista.

157-vuotias parraton tonttu. Tuomo on kovin nuori tontuksi, ihan lapsenkengissä vielä, taikka töppösissä oikeastaan. Tuomo ei ole syönyt tuttia enää ainakaan sataan vuoteen! Hän osaa tehdä voltin loikkiessaan katolta nietokseen. Tuomo Ihailee Joulupukkia yli kaiken.