Lasten joulupukkitarinat

Lasten joulupukkitarinoiden parhaimmisto 2023

hiutale2

Joulupukkisäätiö on yhdessä Ilta-Sanomien kanssa järjestänyt jo toisen kerran Joulupukkiaiheisen kirjoituskilpailun lapsille. Ilta-Sanomat on järjestänyt kirjoituskilpailun jo vuodesta 2008 alkaen. Kilpaan on lähetetty kaikkiaan noin 19000 Joulupukkitarinaa. Vuoden 2023 kilpailuun tuli kirjoituksia yli 1500, joissa aiheena oli ” Sitä joulua Pukki ei unohda ”.

Ilta-Sanomat on joulutarinakisalla halunnut tukea ja rohkaista lasten kirjoittamista ja lukemisharrastusta. Joulupukkisäätiö puolestaan vaalii suomalaista joulupukkiperinnettä ja jakaa Joulupukki-tietoutta sekä Suomessa että ulkomailla. Joulupukkisäätiö on myös kerännyt yhdessä Suomalaisen kirjallisuuden säätiön kanssa suomalaisten joulupukkimuistoja ja niitä on luettavissa tällä sivustolla.

Lasten kirjoituskilpailun tuomari, kirjailija Tittamari Marttinen kuvailee vuoden 2023 kilpailua.
”Tänä vuonna joulutarinoissa korostuu lämmin välittäminen ja yhteisöllisyys. Se tuntuukin erityisen hyvältä tässä maailmantilanteessa.
Joulupukki joutuu jälleen pulmallisiin tilanteisiin, mutta selviää kommelluksista läheistensä avulla. Muoriin ja tonttuihin voi aina luottaa! Moni kirjoittaja on miettinyt myös pukin omaa joulunviettoa ja rentoutumista. Välillä pukin pitää nauttia joulusta kaikessa rauhassa!
Lukijana ilahdun yllätyksistä ja siitä, miten tuttuun joulukuvastoon ilmestyy uusia hahmoja ja tapahtumia. Joskus kaikki menee ihan toisin kuin pukki on suunnitellut! Parhaat tarinat ovat kekseliäitä ja hauskoja – ja niissä on ihana joulun tunnelma.”

Seuraavassa poimintoja kilpailun parhaista tarinoista. Kokonaisuudessaan kirjoitukset ovat luettavissa verkossa Ilta-Sanomien perhe-osiossa.

A-sarja 1. sija

Jouluetana ja lumipeikko

Olipa kerran jouluetana, joka ei ollut nopea ollenkaan. Lapset eivät saaneet jouluisin lahjoja, koska etana oli liian hidas ja lumipeikko ehti aina varastaa kaikki lahjat ja joulupukki pelkäsi peikkoa.
Lapset olivat hyvin surullisia ja heidän mielestään joulu oli paha-aika.
Jouluetana keksi yhdessä porokavereidensa kanssa, että on olemassa koru, joka antaa etanalle nopeutta. Koru oli kuitenkin särkynyt ja heidän tuli saada kaikki viisi osaa taas yhteen.
Eka kristalli oli lumipeikolla. He menivät peikon kotiin, mutta peikko oli kotona. Jouluetana ei millään päässyt tarpeeksi nopeasti pakoon ja peikko sai jouluetanan kiinni. Peikko sanoi etanalle että ”sä oot liian hidas, et sä pääse karkuun”.
Porot potkivat peikon maahan ja jouluetana haki sillä aikaa kristallin kierimällä pyöreällä kuorellaan ja palasi porojen kanssa takaisin Korvatunturille.
Joulumuori ja joulupukki auttoivat selvittämään, missä seuraava kristalli oli. Tämä kristalli oli sininen ja se löytyi hyvin kylmästä merestä, mutta ei hätää, koska heidän kaverinsa jouluhevonen oli tehty jäästä ja se haki kristallin heille ja sanoi ”tässä se on mutta anna mulle kiitokseksi pipareita”.

A-sarja 3. sija

Näin Pukista tuli Joulupukki

Kun ajattelemme joulua niin kaikki aina ajattelevat, että pukki tuo lahjat, syödään hyvin ja että Joulupukki on aina ollut vanha, mutta pukillakin on oma tarinansa.
Ennen jouluaikaan syötiin vain hyvin ja seurusteltiin. Kun Joulupukki oli viisitoista, hänen nimensä oli vain Pukki.
Hän asui Lapissa mökissä isänsä kanssa. Heillä oli poroja. Yhden nimi oli Ukkonen, toisen nimi oli Selja ja muitakin.
Hänen äitinsä oli lähtenyt pitkälle matkalle. Eräänä iltana Pukki päätti lähteä etsimään äitiä. Hän pakkasi laukun ja lähti matkaan. Hän otti porot ja punaisen ison reen ja lähti.
Hän käpertyi syvälle reen sisään ja seuraavana aamuna Pukki heräsi auringon paisteeseen.
Hän huomasi olevansa punaisen mökin pihalla. Sitten kettulauma hyökkäsi hänen kimppuunsa ja porot lähtivät juoksemaan. Kettulauma seurasi heitä, kunnes he tulivat jääluolalle.
Porot juoksivat luolaan ja jääseinä jämähti suuaukon eteen. He olivat jumissa. On oltava toinen sisäänkäynti, hän ajatteli. Sitten he tulivat umpikujaan. Ukkonen löysi pienen käytävän. He jättivät reen ja Pukki hyppäsi Seljan selkään, ja he jatkoivat matkaa tunneleiden läpi.

B-sarja 1. sija

Örkkien kosto

Kun isot örkit valmistivat lahjoja, pienet örkit juttelivat vankinsa joulupukin kanssa. Joulupukki kertoi heille miksi hän jakaa lapsille lahjoja ja että jos he jakaisivat nämä kauheat lahjat he eivät kostaisi vain hänelle vaan eniten lapsille, jotka eivät olleet tehneet mitään.
Vaikka örkit olivat karuja niillä oli kuitenkin hyvä sydän. Pienet örkit menivät kertomaan isommille örkeille tajuamansa virheen. Sitten örkeille tuli kiire korjata pilatut lelut.
Joulupukki oli vaikuttunut örkkien kädentaidoista ja halusi heidät työkavereikseen ja lupasi tehdä jokaiselle örkille hienot vaatteet. Jokainen örkki toivoi veren punaiset ja luun valkoiset vaatteet.
Niin joulupukki ja örkit tekivät sovinnon.
Joka vuosi sen jälkeen isot örkit valmistivat pajalla lahjoja ja pienet örkit liikkuivat pimeässä kurkkimassa, ketkä lapset olivat kilttejä.
Örkit saivat asua pajalla rakkaiden porojensa kanssa. Joulupukki valmisti örkeille vaatteita ja jakoi lapsille lahjat.

B-sarja 2. sija

Pienen tontun seikkailu

Olipa kerran pieni tonttu, jonka nimi oli Amalia. Amalia oli juuri tullut tontuksi ja hän halusi kovasti olla korkea-arvoisempi tonttu.
Hänen sukunsa oli täynnä todella korkea-arvoisia tonttuja, hänen isoisänsä oli kaikista korkea-arvoisin tonttu: hän oli joulupukin avustaja.
Voiko arvoa nostaa jo ensimmäisenä tonttujouluna?
Amalian arvo oli pienin mahdollinen eli joulukoristeiden laittaja. Koristeita laittaessaan Amalia tapasi muita uusia tonttuja.
Ensimmäisenä hän jutteli Julius Jouluisen kanssa. Amalia kysyi Juliukselta:
– Voiko arvoa nostaa jo ensimmäisenä tonttujouluna?
– Se on mahdotonta, vain yksi tonttu on saanut nostettua arvoaan ensimmäisen tonttujoulunsa aikana.
Amaliaa harmitti, hän mietti asiaa ja puri hammasta.
Aamulla Amalia heräsi vanhan Petteri-tontun herätykseen. Petteri herätti kaikki tontut, koska joulupukin paras tonttu oli kadonnut. Tonttu oli lähtenyt etsimään kadonnutta poroa, joka oli jo tullut kotiin.

B-sarja 3. sija

Ikimuistoinen joulu

Bella jäi tuijottamaan kauniisti koristeltua joulukuusta.
– Ei tunnu joululta, Bella sanoo.
– Täällä ei ole vielä niin pimeää, Äiti rauhoittelee.
Bella miettii, mitä jos joulupukki ei tulekaan.
– Tule, mennään ullakolle niin saat nähdä ne kaksi erottamatonta veljestä, Vaari sanoo surullisesti.
He kävelevät yläkertaan ja kapuavat pölyiselle ullakolle, siellä oli monia vanhoja tauluja. Vaari kävelee yhden taulun luokse ja sanoo:
–  Tuo on Joulu ja tuo olen minä.
–  Onko Joulu sinun veljesi? Bella kysyy.
–  Tietysti on, luulitko että tarina ei ole totta? Vaari sanoo.
Bella katsoo kuvaa, jossa on kaksi iloista veljestä. He lähtivät yhdessä alakertaan.
Yhtäkkiä kuuluu erikoisia ääniä.
– BUMMM!!!
Jokin esine tipahti alas. Bella juoksee katsomaan. Ääni tuli takasta.
–  Joulupukki! Bella huutaa.
Koko perhe tuli katsomaan ja paikalle saapui jopa sairaana oleva Heini-mummu punaisessa yöpuvussaan. Joulupukki hyppäsi esiin.
– Anteeksi viivytys. Olitte viimeinen perhe kierroksellani, Joulupukki sanoo.
Joulupukki jää tuijottamaan vaaria silmiin.
– Oletko se sinä, Arttu? pukki kysyy yllättäen.
– Tiesin että löydän sinut vielä veljeni.
Pukki ja vaari halasivat.

C-sarja 1. sija

Pukki meni metsään laulamaan

Oli kerran joulu, joka ei ollutkaan aivan tavallinen. Joulupukki, tuo iloisen punainen hahmo, oli juuri päättänyt jakaa lahjansa ympäri maailmaa. Hänen pajallaan Korvatunturilla oli kuhinaa ja kiirettä, kun tontut juoksivat edestakaisin lahjakasojen kanssa.
Mutta tällä kertaa jokin oli erilaista. Joulupukki tajusi, että hän ei ollut ottanut aikaa itselleen valmistautuakseen jouluun. Hän päätti tehdä asioita hieman toisin tänä vuonna.
Ensimmäisenä Pukki sulki pajansa oven ja istuutui suuren ikkunan eteen, josta näkyi lumiset maisemat. Hän hengitti syvään ja antoi hetken hiljaisuudelle täyttää mielensä.
Katsellessaan tähtitaivasta hän mietti kaikkia niitä vuosia, kun hän oli matkustanut maailman ääriin ja nähnyt lasten kasvoilla sen erityisen loiston lahjoja avatessaan.
Seuraavana päivänä Pukki heräsi aikaisin. Sen sijaan, että olisi heti ryhtynyt töihin, hän puki päälleen lämpimät vaatteet ja astui ulos lumiseen aamuun. Hän oli päättänyt tehdä jotain erityistä.
Pukki suuntasi metsään, joka oli hänen pajansa takana. Siellä hän kohtasi vanhan puun, jonka juurella istuessaan hän alkoi muistella kaikkia niitä hetkiä, kun lapset olivat lähettäneet hänelle kirjeitä. Hän hymyili muistellessaan niitä suloisia toiveita ja unelmia.
Joulupukki palasi töihin hymy huulillaan ja sydän täynnä rakkautta.
Pukki alkoi laulaa hiljaa itsekseen, ja pian metsä täyttyi lumouksellisesta musiikista. Lintujen laulu yhtyi hänen säveliinsä, ja lumipeite maassa tuntui vastaavan hänen iloiseen lauluunsa.

C-sarja 2. sija

Unohtumaton joulu

Oli taas se aika vuodesta jolloin lunta satoi, oli pakkasta ja suuret joulukuuset nousivat pystyyn toreilla, sekä joulumarkkinat olivat käynnissä.
Korvatunturilla taas oli lahjojen työstämisaika. Suuri kello tikitti päärakennuksen seinällä näyttäen neljä päivää ja kymmenen tuntia jouluun.
Myös tonttu Kardemumma oli paikalla päärakennuksessa kokeilemassa uutta keksintöään mantelinlöytäjää. Mantelinlöytäjä löytää mantelin vaikka 100 litran riisipuurokattilasta. Tuo kyseinen kattila sijaitsi Korvatunturilla ja sieltä jokaikinen tonttu söi aamupuuronsa.
Jouluaattona puuron lisättiin yksi manteli ja jos sen löysi, pääsee unohtumattomalle risteilylle Kanariansaarille.
Tonttu Kardemumma halusi voittaa tämän palkinnon, joten hän teki kauhan, jonka sisällä oli mekanismi, joka tutki laserilla puuroa. Jos kauha tärisi niin tiesi, että manteli on kauhassa.

C-sarja 3. sija

Joulupukki sanoi BÄÄ!

Pian pukki oli jo lentävän reen kyydissä sonnustautuneena nyt oudon isoon pukuunsa. ”No lähdetäänpä!” pukki määki. Ja niin liuta poroja, säkki lahjoja ja pukki lähti lentoon, suosionosoitusten kera.
”Täällä asuu Mia ja sisko Mai”, pukki totesi ja otti säkin suuhunsa. Kop kop, koputti pukki oveen kaviojutullaan. ”JEE!” kuului oven takaa.
Mia avasi oven ja kiljaisi. ”Mikä tuo on! VUOHI!” Tyttö juoksi kiljuen vanhempiensa luo mutta Mai jäi siihen.
Joulu-Pukilla oli paha mieli, mutta Mai silitti hänen selkää ja halasi häntä. ”Sinä olet Joulupukki!” Joulupukki tunsi ilon sisällä ja ulkona.

Edellä joulutarinakilpailun parhaimmiston makupaloja. Kokonaiset tarinat ovat luettavissa Ilta-Sanomien verkkoversion perhe-osiossa. Loistavia tarinankertojia tälläkin kertaa ja todella mielikuvitus on saanut lentää vapaasti. Voisi suurella varmuudella arvata, että kirjoittajat lukevat paljon ja tarinan kulku ja sanavarasto ovat hyvällä tasolla. Kilpailun tuomarina toimineen kirjailija Tittamari Marttisen kommentti tämän vuoden kisasta.

”Tänä vuonna joulutarinoissa korostuu lämmin välittäminen ja yhteisöllisyys. Se tuntuukin erityisen hyvältä tässä maailmantilanteessa.
Joulupukki joutuu jälleen pulmallisiin tilanteisiin, mutta selviää kommelluksista läheistensä avulla. Muoriin ja tonttuihin voi aina luottaa! Moni kirjoittaja on miettinyt myös pukin omaa joulunviettoa ja rentoutumista. Välillä pukin pitää nauttia joulusta kaikessa rauhassa!
Lukijana ilahdun yllätyksistä ja siitä, miten tuttuun joulukuvastoon ilmestyy uusia hahmoja ja tapahtumia. Joskus kaikki menee ihan toisin kuin pukki on suunnitellut! Parhaat tarinat ovat kekseliäitä ja hauskoja – ja niissä on ihana joulun tunnelma.”

Voittajat

A-SARJA
1. sija: Lilo Kare, 7, Kausala
2. sija: Theo Tarmaa, 7, Espoo
3. sija: Sara Wallenius, 8, Helsinki

B-SARJA
1. sija: Milana Salonen, 9, Espoo
2. sija: Aku Elfving, 10, Lakiala
3. sija: Estelle Hätälä, 10, Hämeenlinna

C-SARJA
1. sija: Janette Karsikas, 11, Toivala
2. sija: Max Lundgren, 12, Vantaa
3. sija: Johanna Jänönen, 11, Kuopio

Kunkin sarjan voittaja saa matkan Rovaniemelle Joulupukkia tapaamaan ja muut mitalleille sijoittuneet saavat kirjapalkintoja.