Joulupukkitarinoita eri puolilta

Joulupukki on suomalaisessa yhteiskunnassa monessa mukana, perinteisen jouluaaton ohella. Erilaisissa tapahtumissa, firmojen ja koulujen pikkujoulujuhlissa ja tietenkin kauppakeskuksissa ja jouluun liittyvissä markkinointitapahtumissa. Onhan joulu vuoden tärkein ajankohta vähittäiskaupan ja erikoistavarakaupan myynnissä, lahjoja halutaan ja niitä annetaan. Joulupukille osoitettuja lahjatoivekirjeitä kirjoitellaan lapsiperheissä edelleen innolla.

Joulupukin kaupallistamista myös kritisoidaan – aiheesta ja joskus vain periaatteesta. Joulupukki on aktiivisesti mukana Suomen matkailumarkkinoinnissa, erityisesti Kauko-Idässä, Kiinassa, Koreassa ja Japanissa suomalainen Joulupukki on hyvin rakastettu vieras. Aasian maiden turistit ovat olleet tuttu näky myös Suomen Lapissa ja Rovaniemellä sijaitseva Joulupukin Kammari on tarjonnut eksoottisen ja mystisen Joulupukki-kokemuksen tuhansille ja tuhansille ulkomaalaisille turisteille.

Ristiriitainen kysymys on tietenkin, kuinka ” kaupallinen ” Joulupukki voi olla, turistien tuomat eurot ovat todella tärkeitä erityisesti Lapissa ja Joulupukin hyväntahtoinen hahmo on tehnyt Suomea tunnetuksi ympäri maailman.

Joulupukilla on kysyntää

Suvulla on kesämökki Sodankylässä, ja siellä olemme etelän turisteina matkailleet eri vuodenaikoihin. Mutta niistä napapiirin ”joulupukinpajoista” emme ole koskaan innostuneet. Liian kaupallisia meidän makuumme. Toivoisin (kaikkien) Joulupukin olevan esillä vielä enemmän sellaisena ilmapiirin nostattajana, lasten puolesta puhujana ja valon tuojana ympäristöasioissa. Pakkohan Korvatunturiakin on suojella ilmastonmuutoksen vaikutuksilta, luonnon monimuotoisuuden vähenemiseltä ja avohakkuilta ja metsäpaloilta jne jne!! Pukilla olisi siihen kyllä AIKAA vuoden muina 364 päivänä?

Helena Seppälä, Orivesi

Tavaratalon Joulupukki ilahdutti

En osaa sanoa, milloin näin ensimmäisen kerran kaupallisen, punapukuisen joulupukin. Mitä luultavimmin tämä tapahtui joskus 1950-luvun alussa. Starckjohann rakensi Lahteen hienon tavaratalon, ja sen näyteikkunoissa oli paljon joulurekvisiittaa, mekaanisesti liikkuvine hahmoineen. Näky oli lahtelaisille ja Lahdessa käyville maalaisille yhtä tärkeä kuin Stockmannin jouluikkuna helsinkiläisille.

Anneli Mäkelä-Alitalo, Helsinki

Lentävä Joulupukki

Se oli viisikymmentäluvun loppua, kun pääsin näkemään oikean joulupukin. Kaikki koulumme oppilaat polkivat jonossa marras-joulukuun harmaana päivänä Yläneen kirkonkylään. Tiet ja kauppojen pihat olivat täynnä meitä joulupukin odottajia. Tosiasiassa ainakin meitä poikia kiinnosti enemmän helikopteri. Se oli silloin suuri erikoisuus, eikä meistä ehkä kukaan ollut nähnyt laskeutuvaa helikopteria. Nykyisen osuuspankin tontti oli silloin heinäpeltoa ja siihen se ihme sitten laskeutui. Roottori hiljeni hitaasti ja vihdoin lasikuvun ovi avautui ja joulupukki vääntäytyi ulos seuranaan itsensä kokoinen panda. He tulivat suoja-aidan viereen vilkuttamaan ja kai jotain juttelemaankin lähimpien kanssa. Panda jakoi karkkeja loputtomasta varastostaan. Sitten nämä joulun ihmeet sulloutuivat takaisin lasikupuun. Roottorin kierrokset nousivat ja moottorin melu oli hirveä. Ja äkkiä se ihme ponkaisi suoraan ylös häviten sumuiselle taivaalle.

Jorma Aaltonen, Yläne Jyväskylä

Joulu länsirajalla

Istuin Jouluaattoiltana olohuoneessani, katselin kuusessani tuikkivia eläviä kynttilöitä, sähkökynttilöitä ei kotonani ole koskaan ollut. Ei niitä ollut lapsuuskodissanikaan, ei ollut mahdollistakaan, koska kotikylässäni ei ollut sähköä, Tornionjoen vastarannan Ruotsin taloista tuikkivat kynttilät voivat olla jo sähkökynttilöitä. Joulukuusemme oli pieni, eikä lattialla ollut tilaa kuuselle, joten se ripustettiin riippumaan katosta. Sidoimme joskus sisareni kanssa narulla muutaman kynttilän kuusen oksille, piti olla hyvin varovainen, mutta ei meillä kynttilöistä tulipaloa syntynyt. Katselin kuuseni vaatimattomia koristeita, niillä kakilla oli takanaan tarina. Tärkein koriste oli ja on pieni vihreään silkkipaperiin kääritty noin 5x3sm litteä molemmista päistä hapsutettu, siihen liimattu kiiltokuva, jossa vaaleanpunainen enkeli soittaa viulua. Tämä koriste on kulkenut mukanani siitä asti, kun muutin omaan elämääni. Olin ehkä 3-4-vuotias, kun sain sen joulupukilta. Se ripustettiin tietysti heti kuuseen, se oli mielestäni ihana. Toivoin, että kauniin käärepaperin sisällä olisi jotain hyvää ja eräänä iltana isän ja äidin nukkuessa hiivin kuusen luo, irroitin aarteeni ja revin varovaisesti yhdestä nurkasta paperia. Pettymyksekseni sisällä oli pieni vanerinpala. Kun katselen sitä, palaa mieleeni monet lapsuuden ihanat joulut aikana, kun Suomi taisteli itsenäisyydestään, eikä pienessä napapiirin reunan maalaiskylässä ollut tarjolla muuta kuin elintärkeitä asioita, eikä lapsi osannut kaivata asioita, joista ei tiennyt.Joulusta, pukista ja tontuista puhuttiin, jo koulussa olevat sisareni juttelivat kuusijuhlasta, harjoittelivat ohjelmaa ja sipisivät salaperäisesta joulupukista ja tontuista. Vaikka kotini oli pieni ja köyhä, kävi joulupukki joka joulu. Joulupukki kävi joka joulu.

Toini Marjamaa, Lautiosaari, Keminmaa

Maailma muuttuu, muuttuuko Joulupukki?

Joulupukit, Santa Clausit ja pakkasukot olivat aikojen alussa omien kulttuuriensa mukaisiin rooliasuihin verhoutuneita salaperäisiä, osin näkymättömiäkin lahjojen kiikuttajia. Sitten kauppamies näki joulupukissa bisnesmahdollisuuden. Amerikan suuri juomafirma, Coca-Cola, lanseerasi ihmejuomansa mannekiiniksi kirkkaan punaisiin vaatteisiin pukeutuneen punaposkisen Santa Clausin. Juomakauppa räjähti maailmanlaajuiseksi, ja sen myötä Euroopan kaikki pukit ja pakkasukot alkoivat pukeutua punaisiin. Samalla kauppamiehet lastasivat punaiset pukit vuosi vuodelta yhä suuremmilla lahjakuormilla. Kaupallinen joulu tavararöykkiöineen muutti hillityn ja vaatimattoman syntymäjuhlan ylenmääräisen ruuan ja juoman mässäilypäiviksi aivan kuin alkuperäinen saturnalia. Tässäkin asiassa toteutunee historian ihmeellinen heiluriliike. Kuvitellaan, että heilurin sykli on 2000 vuotta, niin tänään olemme käännekohdassa. Kaupallisuus jää sivuun, kun ihmiset kyllästyvät tavarapaljouteen, ja samalla henkiset arvot nousevat uuteen kukoistukseen. Uuden henkisemmän joulun teema voi tosin olla uusi ja arvaamaton, sillä ihmiskunta joutuu kaiken aikaa pohtimaan tulevaisuuttaan rajallisten edellytysten keskellä. Uskon kuitenkin, että tulevaisuudenkin joulussa pukki on tavalla tai toisella mukana. Jos ei lahjojen tuojana, niin hyvän tahdon lähettiläänä jakamassa rauhaa ja onnea ihmisten keskelle.

Jorma Aaltonen
 


 
Edellä olevat tarinat on saatu Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkiston ja Joulupukkisäätiön yhdessä järjestämässä perinnekeruussa 2020-21. Tarinakokonaisuudet on toimittanut Ollijuhani Auvinen. Joulupukkisäätiö on perustettu vuonna 2000 ja sen tehtävänä on suomalaisen joulupukin tunnetuksi tekeminen maailmanlaajuisesti. Säätiö kerää suomalaiseen joulupukkiin liittyvää perinneaineistoa. Suomalainen joulupukkiperinne on myös hyväksytty Unescon kulttuuriperintösopimuksen mukaiseen kansalliseen Elävän perinnön luetteloon.

Perinnekirjoitusten lainaaminen on sallittu vain Joulupukkisäätiön luvalla. Säätiön sähköpostiosoite on santa@santaclausfoundation.fi. Sähköpostiin voi lähettää myös omia joulupukkimuistoja tallennettavaksi tutkijoiden käyttöön.