Joulumuistot

Suomalaisia Joulupukkimuistoja

hiutale2

Jokaisella suomalaisella on omat muistonsa rakkaasta Joulupukista. Yksikään muisto ei ole toista parempi eikä ole yhtä oikeaa kuvaa tai muistoa Joulupukista. Vuonna 2000 perustettu Joulupukkisäätiö kerää suomalaisten muistoja ja tekee suomalaista Joulupukkia tunnetuksi myös maamme rajojen ulkopuolella. Joulupukkisäätiö keräsi yhdessä Suomalaisen kirjallisuuden seuran kanssa suomalaisten muistoja Joulupukista. Vuonna 2021 toteutettu perinnekeruu tuotti noin sata hienoa kertomusta Joulupukista 1930-luvulta nykypäivään.

Kertomuksissa näkyy selvä ero kaupunkien ja maaseudun välillä. Kaupunkikodeissa Joulupukin vierailut alkoivat jo 1930-luvulla ja lisääntyivät sitten sotavuosien jälkeen 1950-luvulta eteenpäin.

Maaseudulla Joulupukki tunnettiin enemmän siitä, että pukki toi lahjat maatalojen porstuaan eli eteiseen jouluaattona, mutta pukki pysyi näkymättömänä. Nuoremmille lapsille on ainakin tarinoista päätellen jäänyt ensimmäisistä Joulupukin tapaamisista hieman pelottaviakin muistikuvia. Joulupukin ulkonäkö pitkine partoineen ja omituisen näköinen vaatetus säikäyttivät ja nuorimmat piiloutuivat tuolien taakse tai pöydän alle. Mutta yleensä Joulupukin rauhallinen juttelu sai pelokkaatkin esiin ja lapset jopa Joulupukin polvelle tapailemaan jotain tuttua joululaulua. Näistä Joulupukkien näkyvistä ja näkymättömistä vierailuista kerrotaan lisää tarinakoosteessa otsikolla ” Joulupukki, vanha tuttu, puuhkalakki, karvanuttu”.

Lapsille ja miksei vanhemmillekin jouluna saadut ja annetut lahjat ovat olennainen osa suomalaista joulua. Kaikenkokoiset sekä isot ja pienet, kovat ja pehmeät paketit kiinnostavat. Vuosikymmenet sitten iloa saattoivat tuottaa omena tai piparkakku. Sodan aikana 1940-luvulla ja pitkään sen jälkeen lahjatilastojen kärjessä olivat itsetehdyt lahjat. Syykin on selvä, rahaa oli käytössä vähän ja silloin tehtiin itse eikä ostettu. Lapaset, pipot ja villasukat täyttivät monen paketin. Myös itse tehdyt leikkivälineet, kelkat ja erityisesti äideille tehdyt keittiövälineet olivat suosittuja. ” Uudet sukset ja kelkat olivat mieleen, ja niitä olisi ollut into lähteä kokeilemaan heti tähtien tuikkiessa taivaalla.” Näin eräs perinnekeruun vastaaja, eikä hän suinkaan ole ollut ainoa, joka halusi heti lahjoja kokeilemaan. Mutta, ainakin 1950-luvulla ja vielä seuraavillakin vuosikymmenillä monissa perheissä oli tiukat juhla-ajan säännöt. Ulos kavereille lahjoja näyttämään ja kokeilemaan sai mennä vasta Tapaninpäivänä!

Joululahjatrendit myös muuttuvat ajan myötä, suosittuja ovat erityisesti aineettomat lahjat. Ne voivat olla lahjoituksia kehitysmaiden lasten koulunkäyntiin tai kotieläimen hankkimiseksi vaikkapa afrikkalaiseen kylään. Nuorten aikuisten keskuudessa suosittu lahja tai muistaminen voi olla palvelun tarjoaminen; siivous, ikkunoiden pesu tai vaikkapa vanhuksen vieminen ulos kotoaan tai kauppareissujen hoitaminen. Vain mielikuvitus on rajana, mitä joululahjaksi voi antaa.

Jouluun ja Joulupukkiin liittyy olennaisesti kuuluisa kysymys: ” Onkos täällä kilttejä lapsia? ” Ennen varsinaista joulua tämän kysymyksen toteutumista ovat valvoneet Joulupukin uskolliset apulaiset eli tontut. Heitä vilisee nurkissa ja pihoilla sekä ikkunoiden takana. Tarkkailun tulokset siirtyvät sekunnin murto-osassa Korvatunturin kirjoihin. ” Lapsesta asti minulle on opetettu, että pitää olla kiltti, niin Joulupukki tuo lahjoja. Kiltteyttä valvomassa on joukko kantelupukkeja eli tonttuja, jotka kurkistelevat nurkissa ja tulevat joskus puskista tai aivan puun takaa ”. Näin muistelee mieshenkilö tonttumuistoja. Toinen muistelija kuvaa tonttuja näin: ” Sitä en muista, kuinka paljon tontut kurkkivat ikkunoista, kun olin alle kouluikäinen. Ymmärsin kuitenkin pian, että tontut ovat satua, olihan niitä joulukoristeissakin, vaikka millaisia ja paljon. ” Enemmän tonttumuistoja seuraavan otsikon alla ” Onkos täällä kilttejä lapsia? Tontuilla tärkeä rooli. ”

Hauskoja tarinoita liittyy lasten pohdiskeluun siitä, onko Joulupukki olemassa ja millainen on oikea Joulupukki. Lasten usko Joulupukkiin on tietenkin selvä asia ja uskovathan aikuisetkin Joulupukkiin. Tämä usko jatkuu, tosin ehkä hieman muuttuneena aina ikäihmiseksi asti. Ensimmäiset epäilykset Joulupukista syntyvät yleensä alakoululaisten välituntikeskusteluissa, kun isosisko tai isoveli on vihjaillut vahvaa tietoaan Joulupukin olemassaolosta. ” Jossain vaiheessa aloin ihmetellä, miten yksi ja sama Joulupukki voi olla siellä ja täällä ja näyttää vielä erilaiselta. Äitini selitti, ettei Korvatunturin aito pukki ehtinyt joka paikkaan, joten hänellä oli paljon apupukkeja. ” Tietenkin Joulupukin olemusta tarkkaillaan ja yritetään löytää mahdollisia outoja asioita. Joskus Joulupukin ääni saattaa muistuttaa aivan enon tai isoveljen ääntä ja joskus onkin sattunut maaseudulla niin, että isä on juuri lähtenyt antamaan hevoselle ruokaa ja silloin isän poissa ollessa pukki onkin käynyt. Harmi, että näin pääsikin käymään!

Omia joulupukkimuistoja kannattaa kirjoittaa muistiin ja niitä voi sitten vuosikymmenten päästä kertoa eteenpäin. Myös omia vanhempia ja isovanhempia ja muita sukulaisia voi haastatella heidän joulumuistoistaan. Seuraavassa Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja Joulupukkisäätiön yhdessä laatimia kysymyksiä, jotka voivat olla avuksi, kun miettii omia muistojaan Joulupukista.

Milloin kuulit Joulupukista tai tapasit hänet ensimmäistä kertaa?

Mitä Joulupukin kohtaamisesta on jäänyt mieleesi?

Mitä Joulupukista tai joulutontuista kerrottiin lapsuudessasi?

Miten Joulupukki oli pukeutunut, kun näit hänet ensimmäisen kerran?

Millainen on mielestäsi hyvä Joulupukki?

Millainen on ollut mieleenpainuvin Joulupukkiin liittyvä muistosi?

Ollijuhani Auvinen
Joulupukkisäätiö
[email protected]